KariLaitinen

Videoprojektien tekeminen koulussa ja OPS 2016 aikapula

 

Uuden opetussuunnitelman ja digitalisaation myötä kouluissa tehdään opetuksen osana ja kokonaisopetuksen yhteydessä yhä enemmän videomateriaalia. Videon tekeminen ei ole välttämättä enää välineistä kiinni, kun jokaisessa tabletissa ja älypuhelimessa on kamerat ja editointiohjelmat. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä tosiseikkaa, että videon ja varsinkin videoprojektin tekeminen on itse asiassa aika aikaavievää puuhaa. (eritellään tässä nyt videoprojekti pelkästä asioitten dokumentoinnista, missä tekninen puoli liittyy pelkkien rec- ja play-nappuloitten painamiseen)

Koska uudella opetussuunitelmalla ei sanottavammin ole vaikutusta koulupäivän pituuksiin, kysymys kuuluukin:

 

Kuinka monta videoprojektia kannattaa vuoden aikana tehdä?

 

Otetaan esimerkiksi yksi 5 minuuttia kestävä, kohtalaisen huolella tehtävä video ja sen oppilasryhmällä tekemiseen käytettävä aika:

 

Käsikirjoitukseen ½h

Suunnitteluun, näyttelijöiden valintaan, rekvisiitan ja kuvauspaikkojen etsimiseen 1h

Kuvaamiseen + harjoitusottoihin 1½h-2h

Editoimiseen ja efektien tekoon 1½h-2h

Jakeluun ja katsomistilaisuuden järjestämiseen ½h

Ylimääräiseen digi-säätämiseen käytettävää aikaa ei tässä nyt lasketa.

 

Eli yhden n. 5 minuutin perustason videoprojektin tekemiseen menee helposti oppilasryhmällä 5-6h. Jos haluaa tehdä kunnon jälkeä aikaa menee tietysti enemmän.

 

Vertailun vuoksi laskettakoon, että kolme vastaavan mittaista perusvideota tekemällä käytetään sama aika, joka vastaa esim. vanhan opetussuunnitelman Fysiikka-kemian (1 tunti viikossa) n. puolen vuoden oppimäärää. Tämä sama oppimäärä ei tule täyttymään vaikka kaikki 3 videota käsittäisivät fysiikka-kemiaa. Varsinkin kun tosiasia on, että tärkein asia mitä videoita tekemällä oppii on se, että siinä oppii tekemään videoita.

 

Alan kivuudesta johtuen media-assistenteista, medianomeista, taiteen alan työnhakijoista ym. on reilua ylitarjontaa. Video/AV-alan ihmisten yhtä avointa työpaikkaa hakee useita kymmeniä ellei satoja koulutettuja ammattilaisia.

 

Koska halventunut tekniikka on tehnyt (ja tekee) videon perustekemisen helpoksi, on videontekijöistä jatkossakin ylitarjontaa. Ihmiset pystyvät katsomaan päivässä rajallisen määrän materiaalia eikä suurimmalle osalle materiaalista löydy katsojia ollenkaan. Näin ollen videon tekemisellä ei tule elättämään itseään kuin hyvin harva ammattilainen. Alalle työllistämisen varjolla videoitten tekemistä ei kannata opettaa.

 

Kivaa, ryhmäyttävää ja elämyksellistähän se videoprojektin tekeminen parhaimmillaan on koulussakin, mutta onko hyötysuhde oikeasti kohdallaan?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mitähän tuo kokonaisopetus on ja mihin se hyöty perustuu?

Netistä:
Vuonna 1919 Aukusti Salo valittiin Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin johtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1947 saakka. Seminaarinjohtajana hän halusi luoda Suomeen sopivan tarkoituksenmukaisen alkeisopetuksen, jossa havainnollisuudella ja kokonaisopetuksellisella otteella oli suuri merkitys. Keskusaineena oli ympäristöopetus.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Terve!

Sanotaan nyt vaikka näin:

Kentällä ei ole ihan 100-prosenttista varmuutta uudistusten hyödyistä.

Ihan niin kuin nettiesimerkissäsi: Opetus ollaan keksimässä taas uudelleen.

Touhua ainakin piisaa ja sehän on aina kiva.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Olin siis tarpeeksi kryptinen saadakseni suosituksia kommenttiini.
Mitäköhän minä oikein tarkoitin? Täytyy itsekin miettiä.
Touhuakin on monenlaista.
Eniten touhuavat opettajat.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

"Keskusaineena oli ympäristöopetus."

Hannele Cantell, joka on uuden OPSin monialaisen opetuksen pääsuunnittelijoista, on myöskin luonnontieteisiin kallellaan.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni taito- ja taideaineitten opettaja on kokonaisopetuksen puolestapuhuja.
Kokonaisopetuksessahan nämä tahtovat jäädä auttamattomasti luonnontieteitten jalkoihin, sivurooliin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Virallinen nimitys lienee monialaiset oppimiskokonaisuudet. Alemmilla luokilla niitä luonnollisesti on enemmän, koska niin moni asia on oppilaille uutta.